Esittely: Luomisen ja todellisuuden ymmärtäminen

Kun kuulemme, että Jumala on Luoja, se näyttää yksinkertaiselta ajatukselta, mutta mitä se todella tarkoittaa? Mitä on luominen ja mikä tarkalleen muodostaa todellisuuden? Käsitys jumalallisesta luomisesta ylittää paljon fyysisiä esineitä, joita voimme koskettaa ja nähdä. Tässä tutkimuksessa sukeltamme luomisoppiin ja tutkimme, mitä ”asiat” ovat olemassa ja miten ne liittyvät Jumalan rooliin kaiken olemassaolon lähteenä.

Luomisoppi: Jumalan rooli todellisuuden lähteenä

Luomisoppi ytimessä väittää, että Jumala on kaiken itsensä ulkopuolella olevan todellisuuden lähde. Kaikki, mikä on olemassa, konkreettisesta fyysisestä maailmasta henkisten ja abstraktien todellisuuksien aineettomiin ulottuvuuksiin, on olemassaolostaan ​​velkaa Jumalalle. Jumala ei vain muotoillut tai muuntanut olemassa olevia materiaaleja, vaan loi kaiken olemassaoloon. Tämä sisältää kaikki fyysiset esineet, ajan, tilan, henkiset olennot, kuten enkelit, ja jopa abstraktit käsitteet, jos niitä on.

Fyysinen todellisuus: mitä aineellisessa maailmassa on?

Todellisuuden ilmeisin osa on fyysinen maailmankaikkeus, joka koostuu kaikista kohtaamistamme konkreettisista esineistä. Tämä sisältää kaiken pienimmistä hiukkasista suuriin galakseihin. Se kattaa myös tilan ja ajan, puitteet, joissa fyysinen aine on olemassa ja toimii. Luomisopin mukaan näitä fyysisen todellisuuden elementtejä ei ole aina ollut olemassa. Jumala toi ne olemassaoloon tietyllä hetkellä. Tämä tarkoittaa, että maailmankaikkeus ei ole ikuinen; sillä oli alku, ja se alku on juurtunut Jumalan luovaan voimaan.

Abstraktit objektit: Onko numeroita ja logiikkaa todella olemassa?

Mielenkiintoinen näkökohta luomisesta käytävässä keskustelussa on abstraktien esineiden olemassaolo. Näitä ovat esimerkiksi numerot, ehdotukset ja jopa loogiset operaatiot. Ovatko nämä asiat olemassa fyysisestä maailmasta riippumatta vai ovatko ne vain ihmisten rakenteita? Jotkut filosofit väittävät, että abstraktit esineet ovat todellisia ja olemassa fyysisen tilan ulkopuolella. Jos näin on, miten ne sopivat luomisoppiin?
Monet teologit ehdottavat, että abstraktit objektit, kuten numerot ja logiikka, perustuvat Jumalan mieleen. Tässä näkemyksessä luvut, matemaattiset totuudet ja loogiset operaatiot eivät ole erillisiä, itsenäisiä kokonaisuuksia, vaan pikemminkin Jumalan rationaalisen luonteen ilmauksia. Ne ovat olemassa, koska Jumala on olemassa, ja ne heijastavat Jumalan mielen järjestystä ja johdonmukaisuutta.

Fiktiiviset kokonaisuudet: Sherlock Holmesin tapaus

Entä fiktiiviset kokonaisuudet, kuten Sherlock Holmes tai tarinoiden hahmot? Onko niitä ”olemassa” jossain mielessä? Tässä tapauksessa vastaus on erilainen. Kuvittellisia kokonaisuuksia ei ole olemassa todellisuudessa – ne ovat ihmisen mielikuvituksen luomuksia. Jotkut filosofit kuitenkin väittävät, että jopa näitä luomuksia voidaan pitää abstrakteina esineinä. Tämä herättää kysymyksiä olemassaolon rajoista ja siitä, mikä on ”todellista”.
Suurimmaksi osaksi Sherlock Holmesin kaltaisten kuvitteellisten kokonaisuuksien ymmärretään olevan olemattomia missään merkityksellisessä mielessä. Ne ovat olemassa vain ideoina ihmismielessä, eikä niillä ole itsenäistä todellisuutta niiden luoneiden tarinoiden ulkopuolella.

Hengelliset todellisuudet: fyysisen maailman ulkopuolella

Fyysisten ja abstraktien ulottuvuuksien lisäksi on olemassa myös henkisen todellisuuden käsite. Tämä sisältää entiteetit, kuten enkelit ja muut henkiset olennot, joiden uskotaan olevan fyysisen universumin ulkopuolella. Nämä hengelliset todellisuudet ovat osa ”kaikkea muuta”, jonka Jumala loi. Ne ovat olemassa eri tavalla kuin fyysiset esineet, mutta ne ovat silti osa todellisuuden kokonaisrakennetta, jonka olemassaolo riippuu Jumalasta.
Fyysisten esineiden tavoin Jumala loi henkiset olennot olemassaoloon tiettynä aikana. Ne eivät ole ikuisia, ja niiden olemassaolo on riippuvainen Jumalan luovasta tahdosta. Tämä korostaa ajatusta, että kaikki – olipa se fyysinen, hengellinen tai abstrakti – on olemisensa velkaa Jumalalle ja on olemassa, koska Hän toi sen olemassaoloon.

Syy-yhteys ja logiikka: Jumalaan perustuva

Syy-yhteys ja logiikka ovat perustavanlaatuisia näkökohtia siinä, miten ymmärrämme maailmaa. Jokainen universumin tapahtuma näyttää olevan syyn seuraus, ja logiikka on kehys, jota käytämme ideoiden välisten suhteiden ymmärtämiseen. Luomisopin yhteydessä sekä syy- että logiikka nähdään perustuneena Jumalan mieleen.
Logiikka esimerkiksi ei ole itsenäinen voima, vaan se heijastaa Jumalan rationaalista luonnetta. Logiikan lait, kuten ristiriidattomuuden laki, ovat ilmauksia siitä, kuinka Jumala järjestää todellisuuden. Samoin syy-yhteys – periaate, jonka mukaan jokaisella seurauksella on syy – kumpuaa Jumalan roolista kaiken perimmäisenä syynä. Jumalan luova teko on alkuperäinen syy, ja kaikki muut syy-seuraus-suhteet universumissa ovat tämän ensimmäisen luovan teon jatke.

Luominen ajallisena käsitteenä

Yksi luomisopin tärkeimmistä näkökohdista on sen yhteys aikaan. Luomisen teko tarkoittaa, että maailmankaikkeudella ja kaikella siinä oli tietty alku. Tämä on keskeinen asia, joka ymmärretään usein väärin. Luominen ei ole vain riippuvuutta Jumalasta, vaan myös sitä tosiasiaa, että asiat syntyivät tietyllä hetkellä. Maailmankaikkeus, henkiset olennot ja abstraktit käsitteet alkoivat olla olemassa, koska Jumala halusi niiden olevan olemassa.
Tämä näkemys vastustaa käsitystä ikuisesta maailmankaikkeudesta, jossa aika, tila ja aine ovat aina olleet olemassa. Sen sijaan aika itse on osa luotua järjestystä, ja Jumala on luojana olemassa ajan ulkopuolella. Hän aloitti ajan, kun Hän toi maailmankaikkeuden olemassaoloon.

Johtopäätös: Jumalan rooli olemassaolon kokonaisuudessa

Tutkiessamme, mitä asioita todella on, näemme, että luomisoppi kattaa kaikki todellisuuden näkökohdat. Jumala on kaiken itsensä ulkopuolisen lähde – fyysisten esineiden, abstraktien käsitteiden ja henkisten olentojen lähde. Suurimmasta galaksista pienimpään määrään kaikki on olemassa, koska Jumala loi sen olemassaoloon. Sherlock Holmesin kaltaisia ​​kuvitteellisia kokonaisuuksia ei todellisuudessa ole olemassa, ja abstraktit objektit, kuten numerot ja logiikka, ovat Jumalan rationaalisen luonteen heijastuksia.
Luominen on luonnostaan ​​ajallinen käsite, jossa kaikki alkaa tietystä hetkestä Jumalan luovan tahdon kautta. Fyysinen universumi, hengelliset todellisuudet sekä logiikan ja kausaation puitteet ovat kaikki juurtuneet Jumalan luovaan tekoon. Tämä ymmärrys syventää arvostustamme sen laajuudesta, mitä Jumala on tehnyt, ja korostaa luomakunnan ja ajan syvällistä suhdetta.
Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää tästä aiheesta, suosittelen katsomaan tämän videolinkin lisäselvityksiä varten.