Johdanto: Jumalan vapauden ymmärtäminen

Kuinka vapaa Jumala on? Voiko Jumala tehdä mitään, vai onko sillä rajoja, mitä jopa kaikkivoipa olento voi saavuttaa? Nämä kysymykset ovat keskeisiä keskusteluissa, jotka koskevat jumalallista kaikkivaltiutta ja Jumalan roolia luomisessa. Tässä artikkelissa tutkimme, mitä tarkoittaa, että Jumala on kaikkivoipa, tämän voiman loogisia rajoja ja kuinka Jumalan vapaus vaikuttaa luomiseen ja moraaliseen täydellisyyteen.

Mitä jumalallinen kaikkivaltius tarkoittaa?

Kun puhumme jumalallisesta kaikkivaltiudesta, tarkoitamme Jumalan kykyä tehdä kaikki. Tämä voima ei kuitenkaan ole rajaton. Tavallinen käsitys on, että Jumala voi tehdä kaiken, mikä on loogisesti mahdollista. Tämä tarkoittaa, että Jumala ei voi suorittaa toimia, jotka ovat luonnostaan ​​ ristiriitaisia, kuten ”naimisissa olevan poikamiehen” tai ”neliöympyrän” luominen. Sellaiset käsitteet eivät ole todellisia ”asioita”, vaan pikemminkin sanayhdistelmiä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia.
Tämä tuo meidät yleiseen ajatuskokeeseen: Voiko Jumala luoda niin raskaan kiven, ettei hänkään pysty nostamaan sitä? Vastaus on ei, ei siksi, että Jumalan voima olisi rajoittunut, vaan koska kysymys itsessään on järjetön. Se on kuin kysyisi, voiko Jumala tehdä 2+2 yhtä suureksi kuin 5 – se on ristiriidassa logiikan kanssa.

Luomisen vapaus: Olisiko Jumala voinut päättää olla luomatta?

Tärkeä jumalallisen vapauden näkökohta on kysymys luomisesta. Olisiko Jumala voinut päättää olla luomatta universumia ollenkaan? Perinteisten juutalais-kristillisten näkemysten mukaan luomistoimi oli Jumalan vapaa valinta. Filosofit väittävät, että on mahdollista kuvitella maailmaa, jossa on vain Jumala, ilman luomakuntaa – ei tilaa, ei aikaa, ei mitään Jumalan ulkopuolista. Tämä ajateltavissa oleva todellisuus viittaa siihen, että Jumalalla ei ollut velvollisuutta luoda mitään.
Lisäksi Jumalan vapaus ulottuu tämän universumin ulkopuolelle. Voi olla useita maailmoja tai universumeja, joita Jumala ei halunnut luoda. Jumala, joka on ääretön, olisi voinut saada aikaan lukemattomia muita todellisuuksia. Vapaus luoda – tai ei – korostaa Jumalan voiman rajatonta ulottuvuutta, jota rajoittaa vain se, mikä on loogisesti johdonmukaista.

Jumala ja moraalinen täydellisyys

Toinen alue, jolla Jumalan vapaus usein kyseenalaistetaan, on moraalisen täydellisyyden luonne. Voiko Jumala tehdä syntiä? Vastaus on ei, eikä siksi, että Jumalalla ei ole voimaa tehdä niin. Pikemminkin käsitys moraalisesti täydellisestä Jumalasta, joka tekee syntiä, on ristiriitainen. Jos Jumala on määritelmänsä mukaan täysin hyvä, ajatus Jumalan tekemisestä pahaa on yhtä järjetön kuin käsitys ”naimisissa olevasta poikamiehestä”. Jumalan olemukseen kuuluu moraalinen täydellisyys, ja synti loukkaisi tätä luontoa.
Kuten filosofi Anselm selitti, Jumala on ”suurin ajateltavissa oleva olento”. Olento, joka ei ole moraalisesti täydellinen, ei olisi palvonnan arvoinen. Siksi ollakseen Jumala, ihmisellä on oltava ehdoton moraalinen täydellisyys. Jos ajattelemme hypoteettista voimakasta olentoa, joka on moraalisesti puutteellinen, ihailemme sitä, mutta emme palvoisi sitä Jumalana. Palvonta on siis varattu olennolle, joka ei ole vain voimakas vaan myös moraalisesti täydellinen.

Vapaus ja palvonta

Tämä johtaa kriittiseen pisteeseen: Jumalan palvonnan arvo riippuu Hänen moraalisesta täydellisyydestään. Kuvittele olento, jolla on suuri voima mutta moraalisia puutteita. Sellainen olento voi olla vaikuttava tai jopa pelottava, mutta se ei vaatisi kunnioitusta ja palvontaa, jota yhdistämme Jumalan kanssa. Palvonnassa ei ole kyse vain vallasta – se on äärimmäisen hyvän tunnustamista. Moraalisesti epätäydellistä olentoa, olipa kuinka voimakas tahansa, ei voitu pitää Jumalana.
Joten Jumalan kyvyttömyys tehdä syntiä ei ole rajoitus perinteisessä mielessä. Se on osoitus Hänen täydellisyydestään. Aivan kuten Jumala ei voi luoda ristiriitoja logiikassa, Hän ei voi rikkoa omaa täydellistä luontoaan tekemällä pahaa.

Onko Jumalan vapaudella muita rajoja?

Onko logiikan ja moraalisen täydellisyyden lisäksi muita asioita, joita Jumala ei voi tehdä? Mielenkiintoista kyllä, niitä on. Yksi ajatuksia herättävimmistä Jumalan vapauden rajoituksista koskee niin sanottua ”keskitietoa”. Keskitieto viittaa Jumalan ymmärrykseen kaikista vapaiden valintojen mahdollisista seurauksista. Esimerkiksi Jumala tietää, kuinka henkilö toimisi missä tahansa tilanteessa, jopa ennen kuin hän joutuu valinnan eteen.
Nämä kontrafaktuaalit – hypoteettiset ”jos-niin” -skenaariot – ovat satunnaisia ​​totuuksia. Ne eivät ole välttämättömiä totuuksia kuten matemaattiset tosiasiat, ja ne ovat riippumattomia Jumalan tahdosta. Tämä tarkoittaa, että Jumala ei hallitse sitä, kuinka ihmiset valitsevat vapaasti eri tilanteissa. Jumala tietää, mitkä valinnat tulevat olemaan, mutta ei määrää niitä. Tämä luo kiehtovan rajan Jumalan voimalle: Hän ei voi pakottaa ketään tekemään vapaata valintaa, koska se loukkaisi vapauden käsitettä.

Jumalan tieto ja mahdolliset maailmat

Ajatus keskitiedosta tuo myös käsitteen ”toteutettavista maailmoista”. Vaikka Jumala voi kuvitella äärettömiä mahdollisia maailmoja, vain osa näistä maailmoista on ”toteutettava”. Tämä tarkoittaa, että jotkut maailmat ovat loogisesti mahdollisia, mutta eivät voi olla olemassa, koska ne ovat riippuvaisia ​​vapaista valinnoista, joita olennot eivät tekisi. Esimerkiksi maailma, jossa jokainen päättää aina tehdä oikein, saattaa olla loogisesti mahdollista, mutta se ei ehkä ole mahdollista ihmisten vapaan tahdon perusteella.
Kun Jumala valitsee luomisen, hän valitsee mahdollisista maailmoista. Hän ei voi pakottaa maailmaa, jossa vapaat olennot valitsevat aina hyvän, koska se olisi ristiriidassa vapaan tahdon luonteen kanssa. Tämä Jumalan voiman rajoitus ei vähennä Hänen kaikkivaltaansa, vaan sen sijaan kunnioittaa vapauden ja valinnan loogisia rajoja.

Vaikutukset Jumalan rooliin maailmassa

Tällä Jumalan rajoitusten ymmärtämisellä on tärkeitä seurauksia siihen, miten suhtaudumme pahuuden ja epätäydellisyyden olemassaoloon maailmassa. Jos Jumala ei voi luoda maailmaa, jossa kaikki luodut valitsevat aina hyvän, niin jonkinasteinen paha saattaa olla väistämätöntä. Jumalan päätös luoda, vaikka tiesi synnin ja kärsimyksen olevan olemassa, heijastaa kunnioitusta Hänen luotujensa vapautta kohtaan.
Lisäksi se korostaa Jumalan huolenpitoa – Hänen kykyään ohjata maailmaa kohti hyviä tuloksia, jopa silloin, kun pahaa tapahtuu. Jumalan vapaus ei tarkoita jokaisen toiminnan hallintaa vaan sitä, että hänen luomansa antaa käyttää vapaata tahtoa logiikan ja moraalin rajoissa.

Johtopäätös: jumalallisen vapauden monimutkaisuus

Kun tutkimme Jumalan vapautta, huomaamme, että jumalallisessa kaikkivaltiudessa ei ole kyse rajattomasta vallasta yksinkertaistetussa mielessä. Sen sijaan se on huolellisesti määritelty käsite, joka kunnioittaa logiikan lakeja ja moraalisen täydellisyyden olemusta. Jumala ei voi tehdä ristiriitoja, eikä Hän voi tehdä syntiä, mutta nämä ”rajoitukset” ovat itse asiassa heijastuksia Hänen olemuksestaan ​​ suurimpana ajateltavissa olevana olentona.
Jumalan vapaus on myös vuorovaikutuksessa ihmisen vapaan tahdon kanssa luoden maailman, jossa valinnat ovat todellisia, eivätkä tulokset ole ennalta määrätty jumalallisella määräyksellä. Kontrafaktuaalien ja toteuttamiskelpoisten maailmojen olemassaolo osoittaa, että vaikka Jumalan voima on valtava, se toimii puitteissa, jotka mahdollistavat aidon vapauden ja moraalisen vastuun.
Jos haluat sukeltaa tähän aiheeseen syvemmälle, voit tutkia asiaa tarkemmin katsomalla tämän videolinkin .