Johdanto: syvällinen kysymys Jumalan suhteesta aikaan

Yksi kiehtovimmista filosofisista ja teologisista kysymyksistä on Jumalan ja ajan suhteen luonne. Onko Jumala ajaton, ajan rajojen ulkopuolella, vai astuuko Jumala aikaan ja kokeeko sen ihmisten tavoin? Tämä kysymys kaivaa Jumalan olemassaolon luonnetta ja sitä, muuttaako Hänen vuorovaikutuksensa luodun maailman kanssa Hänen ajatonta tilaansa. Tässä artikkelissa tutkimme tätä monimutkaista ja kiehtovaa aihetta pohjautuen filosofi William Lane Craigin oivalluksiin. Hän on omistanut vuosien tutkimuksen ymmärtääkseen Jumalan ja ajan välistä suhdetta.

Onko Jumala ajaton vai ajallinen? Keskustelun ydin

Keskustelun ytimessä on perustavanlaatuinen kysymys: Onko Jumala ajan ulkopuolella vai onko Hän olemassa sen sisällä? Perinteisesti monet teologit ovat väittäneet, että Jumala on ajaton. Tämä näkemys viittaa siihen, että Jumala on olemassa ajan rajoitusten ulkopuolella, eikä menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus vaikuta siihen. Jumalan ikuinen luonto tarkoittaa, että Hän ei koe aikaa niin kuin me, peräkkäisten hetkien virratessa peräkkäin.
William Lane Craig esittää kuitenkin vivahteikkaamman näkökulman. Hän väittää, että Jumala on ajaton ilman luomista, mutta hänestä tuli ajallinen maailmankaikkeuden luomisen myötä. Craigin mukaan ennen ajan ja tilan olemassaoloa Jumala oli olemassa ajattomassa tilassa. Kuitenkin, kun maailmankaikkeus luotiin, Jumala astui aikaan ja on pysynyt ajallisena siitä lähtien.
Tämä näkemys on sekä alkuperäinen että kiistanalainen. Se viittaa siihen, että Jumala käy läpi tietyn muodon muutosta – ainakin siinä, miten Hän suhtautuu aikaan – säilyttäen samalla jumalalliset ominaisuutensa ja suvereeniuutensa.

Jumalan siirtyminen ajattomasta ajatteluun

Yksi Craigin päätelmän merkittävimmistä puolista on käsitys, että Jumala kokee siirtymisen ajattomasta ajatteluun. Craig väittää, että tämä muutos tapahtui luomishetkellä. Ennen luomista Jumala oli olemassa ajattomasti, ilman mitään yhteyttä aikaan. Mutta maailmankaikkeuden luomisen myötä aika tuli olemassaoloon, ja Jumala, suhteessaan ajalliseen maailmaan, astui aikaan.
Sitten herää kysymys: Onko tämä siirtymä peruuttamaton? Craig uskoo sen olevan. Kun Jumala astuu aikaan luomakunnan kautta, Hän ei voi palata ajattomaan tilaan. Tämä johtuu siitä, että aika, kun se alkaa, jatkuu loputtomiin. Jumalan tieto ajallisista tapahtumista ja Hänen vuorovaikutuksensa aikaan sidotun luomakunnan kanssa tekevät paluun ajattomuuteen loogisesti mahdottomaksi. Aika on Craigin näkemyksen mukaan olemassa ikuisesti, ja Jumala pysyy ajassa sen rinnalla.

Kuinka aika voisi alkaa? Luomisen mysteeri

Tähän liittyvä kysymys on, kuinka aika olisi voinut alkaa, jos aikaa ei olisi ollut ennen luomista. Kuinka jokin, jolla ei ole ajallista olemassaoloa, yhtäkkiä käynnistää ajan olemassaolon? Tässä filosofisen ja teologisen ajattelun on venyttävä uusien ajattelukategorioiden mukauttamiseksi. Craig korostaa, että ajalla oli ehdoton alku – ensimmäinen hetki, jolloin aika tuli. ”Ennen” ei ollut ajallisessa mielessä, koska itse aikaa ei ollut olemassa.
Jumalan ajattomasta näkökulmasta, Craig väittää, päätös luoda maailmankaikkeus ja aloittaa aika ei ollut ajallinen tapahtuma. Jumala ei ”odottanut” oikeaa hetkeä luodakseen, sillä odottaminen edellyttää aikaa. Sen sijaan Jumala, ajattomasti, toi maailmankaikkeuden olemassaoloon ja sen mukana ajan.

Jumalan tiedon ja vapaan tahdon luonne

Toinen kiehtova näkökohta tässä keskustelussa on se, kuinka Jumalan tieto ja vapaa tahto toimivat ajattomassa tilassa. Kuinka Jumala saattoi olla ajoissa päättänyt luoda maailmankaikkeuden? Tämä herättää kysymyksen siitä, onko Jumalan päätös tehty vapaasti vai oliko se aina määrätty. Craig selittää, että Jumalan päätös luoda maailmankaikkeus oli vapaa teko. Hän väittää, että Jumalalla oli ikuinen päättäväisyys luoda maailmankaikkeus, mikä tarkoittaa, että Jumalan päätös oli ajaton ja vapaa ulkoisista rajoituksista.
Vaikka tämä päätös oli ilmainen, se ei ollut ajallinen prosessi, jossa oli harkintahetkiä. Jumalan ajattomassa tilassa Hän tiesi aina, mitä Hän tekisi, eikä ollut päättämättömyyden aikaa. Jumalan kaikkitietävyys varmistaa, että Hän tiesi aina luovansa maailmankaikkeuden, eikä tämä tieto ollut minkään ajallisen ennakoinnin tulosta.

Kokeellinen Jumalan tieto

Craigin näkemys koskettaa myös kokemuksellista tietoa Jumalasta. Saiko Jumala uusia kokemuksia astuttuaan aikaan luomisen kautta? Tätä kysymystä verrataan usein ajatuskokeeseen, jossa on mukana värisokea neurotieteilijä, joka tietää kaiken väritieteestä, mutta ei ole koskaan nähnyt värejä. Kun hän vihdoin näkee punaisen ensimmäistä kertaa, oppiiko hän jotain uutta? Vastaavasti, kun Jumala astuu aikaan, saako Hän uutta tietoa siitä, millaista on kokea ajallisia tapahtumia?
Craig uskoo, että Jumala ei saa uutta propositionaalista tietoa, koska Jumala tietää jo kaikki totuudet. Jumala voi kuitenkin saada eräänlaista kokemuksellista tietoa – millaista on kokea aikaa. Tämä ei muuta Jumalan olennaista luontoa, mutta se edustaa muutosta siinä, miten Jumala on vuorovaikutuksessa luomansa kanssa.

Jumalan ja ajan suhteen teologiset vaikutukset

Teologiset seuraukset Jumalan suhteesta aikaan ovat merkittäviä. Kristillisessä perinteessä uskovat toivovat ikuista elämää Jumalan kanssa. Tarkoittaako ikuinen elämä kuitenkin ajatonta olemassaoloa vai onko se ajallinen kokemus? Craig väittää, että vaikka Jumala on nyt ajallinen, ihmiset pysyvät ajallisina olentoina. Kristillisessä teologiassa kuvailtu ikuinen elämä ei ole staattista, ajatonta olemassaoloa, vaan pikemminkin dynaaminen, jatkuva kokemus. Tämä on enemmän linjassa raamatullisen ”ikuisen elämän” käsitteen kanssa kuin kreikkalaisen filosofisen ajatuksen kanssa ajattomasta sielusta.
Craigin tutkimus haastaa myös perinteiset näkemykset jumalallisesta muuttumattomuudesta. Vaikka Jumalan olemus pysyy muuttumattomana, Hänen suhteensa aikaan voi vaihdella. Tämä ei vähennä Hänen kaikkivoipaisuuttaan, kaikkitietämistään tai kaikkialla läsnäoloaan, mutta se tarjoaa monimutkaisemman käsityksen siitä, kuinka Jumala on vuorovaikutuksessa ajallisen maailman kanssa.

Johtopäätös: ajan ja Jumalan ikuisen luonnon tutkiminen

Jumalan ja ajan suhde on yksi filosofisen teologian syvimmistä aiheista. William Lane Craigin näkemys, jonka mukaan Jumala on ajaton ennen luomista ja ajallinen sen jälkeen, tarjoaa uuden näkökulman siihen, kuinka ymmärrämme jumalallisen ikuisuuden. Se korostaa sekä Jumalan suvereniteetin syvyyttä että Hänen läheistä yhteyttään luomakuntaan.
Craigin työ herättää edelleen ajatuksia ja haastaa pitkäaikaisia ​​ oletuksia. Olipa sitten samaa mieltä hänen johtopäätöksistään tai ei, Jumalan ja ajan välinen dialogi avaa rikkaan tutkimuskentän sekä jumalallisen luonteesta että itse ajan kudoksesta.
Jos olet inspiroitunut tästä keskustelusta ja haluat sukeltaa syvemmälle, kehotan sinua katsomaan koko keskustelun: täällä.