Esittely: Jumalan suvereniteetti ja abstraktit esineet

Jumalan luonne ja Hänen suvereenisuus on yksi teologian ja filosofian syvimmistä kysymyksistä. Mielenkiintoinen keskustelu tässä suhteessa pyörii sen ympärillä, kuinka Jumalan absoluuttinen suvereniteetti on vuorovaikutuksessa abstraktien esineiden, kuten lukujen, ominaisuuksien ja matemaattisten käsitteiden kanssa. Voiko Jumala pysyä suvereenina, jos on luomattomia, ikuisia abstrakteja esineitä? Tämä kysymys on haastanut niin teologit kuin filosofitkin. Tässä artikkelissa tutkimme, kuinka nämä abstraktit esineet voivat uhata Jumalan autonomiaa ja kuinka useat filosofiset vastaukset pyrkivät ratkaisemaan tämän ongelman.

Abstraktien objektien haasteen ymmärtäminen

Ensi silmäyksellä abstraktit esineet saattavat tuntua merkityksettömiltä Jumalan suvereniteetin kannalta. Loppujen lopuksi nämä esineet – kuten numerot tai loogiset totuudet – ovat olemassa riippumatta fyysisestä muodosta. Kuitenkin niiden olemassaolo herättää merkittävän kysymyksen: jos nämä esineet ovat olemassa Jumalasta riippumatta, horjuttaako se Jumalan vaatimusta olla kaiken luoja? Jos nämä abstraktit esineet ovat luomattomia ja ikuisia, näyttäisi siltä, ​​että jotain on olemassa ilman Jumalan tahtoa, mikä on ristiriidassa sen perinteisen käsityksen kanssa, että Jumala on omavarainen olento, joka luo ja ylläpitää kaikkea.
Tämä huoli ei ole uusi, mutta siitä tuli erityisen painava teologeille, kuten William Lane Craigille, joka kohtasi haasteen ensimmäisen kerran filosofisessa konferenssissa. Käsitys siitä, että abstraktit objektit ovat olemassa itsenäisesti ja välttämättä – aivan kuten Jumala – aiheutti yhden pakottavimmista vastalauseista Jumalan suvereniteetille, jonka Craig oli koskaan kohdannut. Itse asiassa hän havaitsi sen olevan voimakkaampi vastustus kuin perinteiset haasteet, kuten pahuuden ongelma.

Platoninen realismi ja abstraktien objektien olemassaolo

Näkemys siitä, että abstraktit objektit ovat olemassa itsenäisesti, tunnetaan platonisena realismina. Tämän näkemyksen mukaan abstraktit objektit, kuten luvut, ominaisuudet ja joukot, ovat välttämättä olemassa eivätkä ole riippuvaisia ​​Jumalasta. Ne ovat ajattomia, tilattomia ja ei-fyysisiä. Tämä on ongelma teisteille, jotka katsovat, että Jumala on ainoa välttämätön olento. Jos abstrakteja esineitä on välttämättä olemassa, ne näyttävät kilpailevan Jumalan omavaraisuuden kanssa.
Platonismin välttämättömyysargumentti on yksi tämän kannan näkyvimmistä puolustajista. Tämä argumentti toteaa, että koska abstraktit objektit ovat välttämättömiä parhaille tieteellisille ja matemaattisille teorioillemme, olemme ontologisesti sitoutuneita niiden olemassaoloon. Kun esimerkiksi sanomme, että ”2 + 2 = 4”, viittaamme numeroon 2 olemassa olevana abstraktina objektina. Jos nämä viittaukset ovat tosia, abstrakteja objekteja on oltava olemassa.
Kaikki teologit tai filosofit eivät kuitenkaan ole samaa mieltä tästä johtopäätöksestä. Jotkut väittävät, että abstraktit esineet voi olla Jumalan luomia. Toiset väittävät, että näitä esineitä ei ole ollenkaan ja että ne ovat yksinkertaisesti hyödyllisiä fiktiota.

Absoluuttinen luominen ja käynnistysongelma

Eräs ehdotettu ratkaisu abstraktien objektien ongelmaan tunnetaan ”absoluuttisena kreationismina”. Tämä näkemys viittaa siihen, että abstraktit esineet eivät ole riippumattomia Jumalasta, vaan ne ovat Hänen luomiaan. Tällä tavalla Jumala säilyttäisi suvereniteetin, koska kaikki asiat – abstraktit ja konkreettiset – riippuisivat Hänestä niiden olemassaolossa.
Absoluuttinen kreationismi kohtaa kuitenkin merkittävän ongelman, jota usein kutsutaan ”bootstrapping-ongelmaksi”. Tämä syntyy, kun tarkastellaan ominaisuuksien luonnetta, jotka usein nähdään abstrakteina esineinä. Esimerkiksi, jotta Jumala voisi luoda voimallisuuden ominaisuuden, Hänen on jo oltava voimakas. Siten Jumalan pitäisi omistaa omaisuus ennen sen luomista, mikä johtaa eräänlaiseen kiertokulkuun.
Tämän bootstrapping-ongelman vuoksi absoluuttista kreationismia ei ole hyväksytty laajalti toteuttamiskelpoisena ratkaisuna. Sen sijaan filosofit ovat kääntyneet muihin lähestymistapoihin, kuten konseptualismiin ja antirealismiin sovittaakseen yhteen Jumalan suvereniteetin abstraktien esineiden olemassaolon kanssa.

Konseptualismi: Abstraktit esineet jumalallisina ajatuksina

Käsitteellisyys on näkemys, jonka mukaan abstraktit objektit eivät ole itsenäisiä kokonaisuuksia, vaan ne ovat ajatuksia Jumalan mielessä. Tämän teorian mukaan luvut, ominaisuudet ja muut abstraktit objektit ovat olemassa, koska Jumala ajattelee ne. Tämä lähestymistapa sopii hyvin perinteiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala on kaiken todellisuuden lähde.
Tässä näkemyksessä abstrakteja esineitä ei luoda perinteisessä merkityksessä, vaan ne syntyvät ajatuksina Jumalan mielessä. Tämä säilyttää Jumalan suvereniteetin, koska nämä kohteet ovat täysin riippuvaisia ​​ Jumalan älystä. Siten Jumala pysyy ainoana omavaraisena olentona, eivätkä abstraktit esineet uhkaa Hänen autonomiaansa.
Käsitteellisyys on ollut suosittu ratkaisu teologien ja filosofien, mukaan lukien Alvin Plantingan, keskuudessa. Se välttää bootstrapping-ongelman ja väittää, että Jumala on kaiken olemassaolon lähde. Se vaatii kuitenkin vahvaa sitoutumista ajatukseen, että ajatuksilla voi olla sama ontologinen asema kuin fyysisillä tai itsenäisillä abstrakteilla esineillä.

Antirealismi ja fiktiivinen lähestymistapa

Toinen ratkaisu abstraktien esineiden ongelmaan on antirealismi. Antirealistit väittävät, että abstrakteja esineitä ei ole olemassa itsenäisesti. Sen sijaan ne ovat hyödyllisiä fiktiota tai pelkkiä kielellisiä konventioita, jotka auttavat meitä ymmärtämään maailmaa. Esimerkiksi kun puhumme numeroista tai matemaattisista totuuksista, harjoitamme eräänlaista ”tekeväisyyttä”, jonka avulla voimme toimia tieteellisesti ja matemaattisesti sitoutumatta abstraktien esineiden olemassaoloon.
Antirealismissa useat osateoriat tarjoavat erilaisia ​​selityksiä. Yksi näkyvimmistä on fiktionalismi, joka viittaa siihen, että väittämät abstrakteista objekteista ovat vääriä, mutta ne auttavat meitä ymmärtämään maailmaa. Fiktionalistit väittävät, että aivan kuten voimme puhua kuvitteellisista hahmoista, kuten Sherlock Holmes uskomatta heidän olemassaoloaan, voimme puhua numeroista tai joukoista uskomatta niiden olevan todellisia kokonaisuuksia.
William Lane Craig on vuosien opiskelun jälkeen omaksunut eräänlaisen antirealismin, jota hän kutsuu ”neutralismiksi”. Neutralismin näkemyksen mukaan vaikka väitteet abstrakteista objekteista voivat olla totta, ne ovat ontologisesti neutraaleja, mikä tarkoittaa, että ne eivät sido meitä niiden esineiden olemassaoloon, joihin ne viittaavat. Tämä näkemys sallii matemaattisten väitteiden totuuden ilman metafyysistä matkatavaraa, joka liittyy abstraktien esineiden hyväksymiseen ontologiaamme.

Johtopäätös: Jumalan suvereniteetin sovittaminen abstraktien esineiden kanssa

Kysymys siitä, uhkaavatko abstraktit esineet Jumalan suvereniteettia, on syvällinen. Vaikka platoninen realismi on haaste, erilaiset filosofiset lähestymistavat, kuten käsitteellisyys ja antirealismi, tarjoavat tapoja säilyttää Jumalan absoluuttinen suvereniteetti. Käsitteellisyys säilyttää abstraktien objektien olemassaolon ajatuksina Jumalan mielessä, kun taas antirealismi kieltää näiden esineiden itsenäisen olemassaolon kokonaan.
Laajan tutkimuksen jälkeen William Lane Craig on löytänyt filosofisen rauhan neutralismin kanssa, eräänlaisen antirealismin kanssa, joka välttää ontologista sitoutumista abstrakteihin objekteihin ja tunnustaa niitä koskevien lausuntojen hyödyllisyyden. Tämä lähestymistapa väittää, että Jumala pysyy ainoana omavaraisena olentona, joka tukee perinteistä näkemystä jumalallisuudesta.
Jos olet kiinnostunut sukeltamaan syvemmälle tähän kiehtovaan keskusteluun, kehotan sinua katsomaan koko keskustelun: täällä< /a>.