Johdanto: Kosmologisen argumentin ymmärtäminen

Yksi kestävimmistä ja keskustelunaiheista filosofian ja teologian aiheista on kysymys Jumalan olemassaolosta. Monien vuosisatojen aikana esitettyjen argumenttien joukossa kosmologinen argumentti erottuu yhdeksi vakuuttavimmista. Tämä argumentti pyrkii todistamaan ”ensimmäisen syyn” olemassaolon tai riittävän syyn universumin olemassaoloon. Tässä artikkelissa hajotamme kosmologisen argumentin, tutkimme sen keskeisiä muunnelmia ja keskustelemme siitä, kuinka moderni tiede tukee johtopäätöksiään.

Mikä on kosmologinen argumentti?

Kosmologinen argumentti on joukko toisiinsa liittyviä argumentteja, jotka kaikki keskittyvät samaan peruskysymykseen: Miksi mitään on olemassa? Tarkemmin sanottuna se tarkastelee maailmankaikkeuden olemassaoloa ja pyrkii selittämään sitä ensimmäisen syyn käsitteen kautta – jonkin tai jonkun, joka on vastuussa kaiken muun olemassaolosta. Väite viittaa siihen, että maailman olemassaololle täytyy olla syy tai selitys, ja tämä selitys tunnistetaan usein Jumalaksi, transsendenttiseksi olentoksi tilan ja ajan ulkopuolella.

Argumentti sattumanvaraisuudesta

Yksi kosmologisen argumentin versio tunnetaan satunnaisuuden argumenttina. Tämä argumentti väittää, että kaikella olemassa olevalla on syy tai selitys olemassaololleen. Selitys voi olla joko sisäinen, perustuen oman luonteensa välttämättömyyteen, tai ulkoinen, jostain muusta johdettu. Tämän näkemyksen mukaan maailmankaikkeudella täytyy olla selitys olemassaololleen, ja se selitys on Jumala. Tätä väitettä ovat tukeneet filosofit, kuten Leibniz, jotka väittivät, että maailmankaikkeus ei voi olla itseään ylläpitävä ja että sillä täytyy olla ulkopuolinen syy.
Ajatus satunnaisuudesta tarkoittaa, että universumin olemassaolo ei ole välttämätöntä. Toisin sanoen universumi olisi voinut olla olemassa eri muodossa tai ehkä ei ollenkaan. Se, että se on olemassa, vaatii selitystä. Argumentti viittaa siihen, että ainoa riittävä selitys on olento, joka on olemassa välttämättömyydestä – olento, joka ei luota olemassaolostaan ​​ mihinkään muuhun. Tämä olento tunnistetaan Jumalaksi.

Argumentti ajallisen ensimmäisen syyn puolesta

Toinen kosmologisen argumentin muunnelma on argumentti ensimmäisen ajallisen syyn puolesta. Tämä argumentti on melko yksinkertainen ja noudattaa suoraviivaista loogista rakennetta. Se alkaa olettamuksesta, että kaikella, mikä alkaa olla olemassa, täytyy olla syy. Universumi alkoi olla olemassa, joten maailmankaikkeudella täytyy olla syy. Tämä syy väitteen mukaan on Jumala, transsendentti luoja.
Tämä väite on ollut merkittävä keskustelunaihe kautta historian. Keskiajalla filosofit, kuten Tuomas Akvinolainen, puolustivat sitä skeptisyyttä vastaan. Kuitenkin valistuksen aikana hahmot, kuten David Hume ja Immanuel Kant, kritisoivat väitettä, mikä johti sen kaatumiseen joksikin aikaa.

Heroitus nykyaikana

1900-luvulla kosmologinen argumentti koki elpymisen. Modernit filosofit englanninkielisessä maailmassa alkoivat puolustaa näitä perinteisiä argumentteja uudella tarmolla. Tätä ajanjaksoa on kuvattu luonnonteologian ”renessanssiksi”, jossa nykyajan ajattelijat tutkivat uudelleen ja tukevat argumentteja Jumalan olemassaolosta.
Näistä väitteistä kosmologinen argumentti on saanut merkittävää huomiota, osittain uusien tieteellisten oivallusten kehittymisen vuoksi. Universumin laajenemisen löytö, Big Bang -teoria ja muut astrofysikaaliset löydöt ovat antaneet empiirisiä todisteita, jotka tukevat ajatusta, että universumilla oli alku.

Tieteellinen tuki kosmologiselle argumentille

Yksi jännittävimmistä kehityssuunnista kosmologisen argumentin puolesta tulee nykyaikaisesta kosmologiasta. Keskiajalla filosofeilla ei ollut pääsyä tieteellisiin todisteisiin, jotka voisivat vahvistaa, oliko maailmankaikkeudella alku. Sen sijaan he turvautuivat filosofiseen päättelyyn vastustaakseen ajatusta äärettömästä menneisyydestä tai syiden äärettömästä taantumisesta.
Nykyaikaisten astrofysiikan löytöjen myötä meillä on kuitenkin nyt vankkaa empiiristä näyttöä siitä, että maailmankaikkeus alkoi olla olemassa. Hubble-teleskoopin kaltaisilla työkaluilla havaittu universumin laajeneminen on osoittanut, että avaruudella ja ajalla itsessään oli lähtökohta. Tämä tieteellinen vahvistus on linjassa sen kosmologisen väitteen lähtökohdan kanssa, jonka mukaan maailmankaikkeus ei ole ikuinen vaan satunnainen.

Alkuräjähdys ja maailmankaikkeuden alku

Alkuräjähdysteoria on keskeinen todiste kosmologisen väitteen tueksi. Tämän teorian mukaan maailmankaikkeus laajeni erittäin kuumasta ja tiheästä tilasta noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Tämä laajentuminen merkitsee tilan ja ajan alkua sellaisina kuin me ne tunnemme. Universumin rajallisen alun käsite sopii täydellisesti ensimmäisen syyn väitteeseen. Jos maailmankaikkeudella olisi alku, sillä täytyy olla syy, ja syyn täytyy olla jotain tilan ja ajan ulkopuolella.
Lisäksi universumin vakioiden, kuten kosmologisen vakion, hienosäätö on ollut toinen argumentin kannalla. Näiden vakioiden tarkat arvot mahdollistavat elämän olemassaolon, ja todennäköisyys, että nämä arvot syntyvät sattumalta, on uskomattoman pieni. Tämä havainto vahvistaa ajatusta, että maailmankaikkeus on suunniteltu tarkoituksella, mikä tukee edelleen käsitystä transsendenttisesta luojasta.

Filosofinen ja tieteellinen harmonia

Filosofisen päättelyn ja tieteellisen todisteen välinen harmonia tekee kosmologisesta argumentista niin vakuuttavan nykypäivän älyllisissä olosuhteissa. Filosofit ovat pitkään väittäneet ensimmäisen syyn välttämättömyyden puolesta, mutta nyt tiede antaa näille väitteille lisäpainoa. Kosmologiasta kerätyt empiiriset todisteet viittaavat siihen, että universumilla oli alku, ja tämä alku vaatii selityksen. Kosmologinen argumentti tarjoaa johdonmukaisen selityksen transsendenttisen luojan muodossa.
Vaikka jotkut kriitikot väittävät, että maailmankaikkeus olisi voinut syntyä puhtaasti luonnollisista syistä ilman jumalallisen olennon tarvetta, kosmologinen argumentti on edelleen vankka ja laajalti keskusteltu aihe sekä filosofisissa että tieteellisissä piireissä.

Johtopäätös: Vahva perustelu ensimmäiselle syylle

Yhteenvetona voidaan todeta, että kosmologinen argumentti esittää voimakkaan perusteen Jumalan olemassaololle maailmankaikkeuden ensimmäisenä syynä. Tarkastellaanpa sitä sattumanvaraisuuden linssin tai ajallisen syyn argumentin kautta, johtopäätös on, että universumi ei voi selittää omaa olemassaoloaan. Nykyaikaiset tieteelliset löydöt, kuten Big Bang -teoria, tukevat edelleen ajatusta, että maailmankaikkeudella oli alku, mikä antaa uskottavuutta kosmologiselle väitteelle.
Jos olet kiinnostunut sukeltamaan syvemmälle tähän aiheeseen, suosittelen tutustumaan tähän videolinkkiin missä näitä ajatuksia tutkitaan tarkemmin.